Hei rakas päiväkirjani!
Tänään tekee mieli hieman kirjoitella näin päivän päätteeksi. Haluan tässä johdannoksi laittaa tähän pienen ajatelman jonka olen itse pienin sormin kirjoittanut päiväkirjani Joulukuussa 1978.

Kuin rannaton meri
tai aavikko ilman äärtä
olkoon elämäsi.
Itse kuljet tietäsi , joka
jo aikojan aamuna piirrettiin
syvälle sisimpääsi.

Muista et tiedä tiesi aamuhämärää
ilta ei kerro missä se on.
Sen tiedät tämä päivä on ääretön
kosketus iankaikkisuuteen.

Syvällä sisälläsi
ovat mittaamattomat lakeudet.
On kotkan hyvä siellä levittää siipensä
ja nousta
nähdä kauaksi
kuulla äärettömyyden soittoa,
liukua ajassa aamun kajastukseen.

Olet nuori kotka
vain kuoresi ovat täällä
sinä itse olet ikuinen
niin kuin tähtitaivas.
K.A.

En tiedä miksi olen silloin vuonna 1978 kirjoittanut tällaisen runon. Huomaan kuitenkin, että olen jo lapsesta asti käsitellyt teemaa "ikuisuus". "Elämä ja Kuolema" kotkan lento korkealla taivaan kaarella. Ei ole ihme että tänäpäivänä olen ammatiltani "Elämän ja Kuoleman" herra. Olen vakiinnuttanut asemani täällä vuorellani arvonimellä The Master of Magick. Syntyminen ja kuolema ovat suuria maagisia tapahtumia, elämä siinä välissä on vielä suurempi.

"Jumalat ovat salanneet eläviltä
kuolemisen onnen,
että he jaksaisivat elää."
31.8.1987. Hietaniemen hautausmaa.

Olen väsynyt en saa unta.
Heti kun nukahdan
näen unta että valvon,
ja sitten herään siihen ,
että luulen valvovani.
K.A. 24.5.1973.

Olen alati hermostunut.
Miksi?
Ehkä siksi etten tunne ketään,
en edes itseäni.
K.A. 1973.

Olen ikuinen taistelija.
Olen syntynyt aseet kädessä.
Onnettomuuteni on,
en osaa taistella.
K.A. 1973

Olen kuin laiva,
purjehdin ylpeänä.
En tiennyt
tarvitsen sataman.
K.A. 1973.

Olen ollut tällä merellä jo
sata viikkoa,
ehkä jo sata vuotta.
Tiedän tällä merellä ei ole ääriä.
Älkää enää puhuko stamasta,
Satama tarvitsee äären,
jatkan purjehtimista.
K.A. 1973

Nyt olen rauhallinen.
Purjehdin.
Onhan minulla vettä ympärilläni.
Ehkä laiva on
minun satamani.
K.A. 1973.

Minä olen pilvi, sinä olet tuuli.
Minä olen vesi, sinä olet suuri virta.
Minä ole tuuli, sinä olet sade.
K.A. 1973.

Sinä olet kuin pilvi.
Minä en tiennyt,
että olin kuiva.
K.A. 1973.

Kirjoitelin tällaisia kummallisia runon pätkiä vuonna -73. Omituista, olin juuri perustanut oman mainostoimistoni 1972. Elin silloin hyvin kiireistä aikaa, kuten koko mainostoimisto urani ajan. Hain toimistoni purkuun vuonna 1996, sen jälkeen kiireet hieman helpottivat. Kirjoittelen näitä mietteitäni, menneitä sekä nykyisiä, katson löytyisikö riveistä joku vastaus nykyiseen "ammattini" magian mestarina. Uskallan käyttää itsestäni mainittua titteliä, minua on viety aikamoisella vauhdilla hyvin pitkälle suljettuun ja salaiseen maailmaan. En ole itse sinne osannut koskaan hakeutua, se maailma on vain tullut luokseni ja kädestä pitäen johdattanut minua kauniisti syvälle kiehtovaan ja outoon maailmaan, ilman mitään pelkoa.

Ehkä olen ollut lapsesta asti tällainen ihminen, minusta on alkanut tuntua siltä, ei tämä salamana ole tyjästä tullut. Olen alkanut kasvaa tähän asiaan jo äidin maidossa. Käytän itsestäni myös pilailu niemeä "Freaky Dude"- outo, eriskummallinen keikari. Punapukuinen keikari, Urbinon Herttua Frederico Montefeltron mukaan 1422-1482. Hän on minun hengen heimolainen tai sitten päin vastoin.

Nyt en enää podiskele tänään enempää. Palaan pian tänne uudelleen.